Tiuku ja Susanna syntyivät elokuussa hyvään perheeseen, joka kuitenkin oli köyhä. Tyttöjen isä kuoli syöpään vähän ennen heidän syntymäänsä, joten heidän äitinsä kasvatti heidät yksinhuoltajana. Tytöt olivat erottamattomat. He oppivat puhumaan, kävelemään, lukemaan ja kirjoittamaan yhdessä. Äiti oli heille todella rakas. Kuitenkaan hyvä onni ei kestänyt ikuisesti: Eräänä yönä, kun Tiuku ja Susanna olivat kahdeksanvuotiaita, heidän äitinsä murhattiin. Tytöt olivat jo sängyssä, kun kuulivat vertahyytävää kiljuntaa olohuoneesta. He eivät uskaltautuneet alas, vaan pysyivät tiiviisti yhdessä. Kun he vihdoin uskaltautuivat olohuoneeseen, äiti makasi kylmänä verisellä lattialla reikä sydämensä alapuolella. Hän ei hengittänyt. Susanna, joka oli kaksosista vanhempi, otti Tiukun syliinsä ja juoksi kaupunkiin huutaen:

-Äiti kuoli! Auttakaa meitä! 

Poliisi kuuli sen ja juoksi heidän luokseen...

 

 

11 vuotta myöhemmin...

 

Susanna yhdeksäntoistavuotiaana...

...ja tässä Tiuku!

 

Tytöt olivat selvinneet traumoitta, ja olivat muuttaneet äidiltään perimälle tontille.